Tietoa aikuisille | Ihanat, kamalat lelut

Ihanat, kamalat lelut

Lelu on hyvä, jos sillä saa iakaan leikin.
Moni vanhempi tuskailee lapsensa leluvalintojen kanssa. Kaiken maailman ärsyttävät hittilelut viehättävät. Ja silloin kun minä olin nuori, leikittiin kyllä tyytyväisinä käpylehmillä…


Trendileluja ja lelutrendejä

Varsinkin japanilaiset ovat mestareita ideoimaan lasten himoitsemia leluja, ja lasten maailman sosiaalisuus levittää uudet hittilelut nopeasti. Taskukokoisten lelujen keräilyvillitykset leviävät syysflunssaakin nopeammin päiväkodista ja koulusta toiseen. Lapset rakastavat kummallisia muovimötiköitä ja räikeästi meikattuja pimunukkeja, mikä monia vanhempia ärsyttää. Eihän meidän perhe voi hankkia lapsille tuollaisia! Lapsuustutkija Minna Ruckenstein Helsingin yliopistosta hälventää vanhempien huolia. Hänen mielestään lapset voivat leikkiä ihan millä itse haluavat. Lelun pitää ainoastaan olla sellainen, että sillä saa leikkiä aikaiseksi. − Tärkeintä on itse leikkiminen, eikä lapsi näe lelua samalla tavalla kuin vanhempansa. Lelu on sitä, minä leikkijä sitä pitää. Miksi edes ajattelemme niin, että lelut tekevät jotakin lapsille, eivätkä lapset leluille? Lelut antavat leikkiin vain joitakin aihioita, joita lapset sitten kehittelevät eteenpäin. Monia vanhempia ihmetyttää lelumaailman yliampuvuus. Esimerkiksi sukupuolierot tuodaan liioitellusti esille. Tyttöjen lelut verhotaan pinkkiin ja poikien hahmoilla on valtavat muskelit. − Lapsia viehättää kaikki liioiteltu ja räikeä. He eivät ole vielä sisäistäneet aikuisten ajatuksia hyvästä mausta, vaan haluavat selkeitä eroja. Tätä leluteollisuus käyttää taitavasti hyväkseen. Samat kulttuurierot ylittävät perusteemat – esimerkiksi sukupuoli, seikkailu ja prinsessa – toistuvat vuodesta toiseen, taitavasti varioiden. Hyvis- ja pahiserottelu on myös keskeinen, varsinkin poikien leluissa, Minna Ruckenstein sanoo. Tutkijan mielestä missään nimessä ei voida vetää niin suoraa johtopäätöstä, että jos lapsi leikkii provosoivan näköisellä nukella, hänestäkin tulee samannäköinen.

Tervetuloa lelumaailmaan!

Lelut eivät ole enää pelkkiä esineitä, vaan ne tarjoavat lapsille tietynlaisen ympäristön tai kokonaisen interaktiivisen maailman tarinoineen. Parhaiten menestyvät lelut tuntuvat vyöryvän silmille joka tuutista: pelimaailmasta, netistä ja itse leluina. Mediasta saa vihjeitä lelumaailmoihin kietoutuviin leikkeihin. Mitä useampi lähde, sen tehokkaampi vaikutus on. − Lelut ja netti tarjoavat nykypäivän lapsille ympäristöjä, millä korvataan lasten fyysisen liikkumatilan kaventumista. Leikkimistä innostaa, kun lelu kiinnittyy johonkin. Maailmojen täytyy tukea lasten moninaisia leikkejä, jotta ne pysyisivät pidempään kiinnostavina. Vaikka lelujen estetiikka tai leikkien sisältö ei aikuiselle avautuisikaan, Minna kehottaa tutustumaan lasten lelumaailmoihin. − Lapset tykkäävät, kun aikuinen on kiinnostunut lelumaailmoista. Jonkin maailman perushahmot ja tarinat oppii aika nopeasti, ja pienellä vaivannäöllä saa aikaan kivan yhteisen jutun lapsen kanssa.

Paljonko on liikaa?

Lapsuustutkijan mukaan lapsi tarvitsee vain muutaman lelun, jotka avaavat oven yhteisiin leikkeihin. Tavarapaljoudesta huolimatta lapset ovat hyvin valikoivia sen suhteen, millä he haluavat leikkiä. Lapselle voi hyvin sanoa myös ei. Jos ostaa lapselle uusia leluja aina kun tämä haluaa, saa syyttää vain itseään. Vastuussa tavaran määrästä ovat vanhemmat, eivätkä lapset ole luonnostaan materialisteja. Ruckenstein viittaa tekemäänsä tutkimukseen, jonka perusteella jo esikouluikäiset ymmärtävät kulutuskulttuurin perusperiaatteita. − Tämänikäiselle voi hyvin selittää, että houkuttelevien kauppaympäristöjen tarkoitus on myydä. Lapset eivät ole markkinoinnin uhreja, vaan ymmärtävät kyllä sen päämäärän. Jos lelujen määrä ja ainainen halu ostaa uutta hirvittää, voi aina kokeilla hyviksi havaittuja keinoja. Leluja voi vaihdella tuttavapiirissä tai siirtää muutaman suosikkilelun kaapin ylähyllylle. Esille otettaessa ne tuntuvat taas kuin uusilta.

Minna Kalajoki, toimittaja

Jaa artikkeli: